Häät

12.02.2021 oli erittäin suuri päivä meille kahdelle, vaikkakin alun perin ajatuksissa ja toiveissa oli hieman erilainen hääpäivä kuin mitä voimassa olevien koronarajoitusten puitteissa oli mahdollista järjestää.

Tämä kuva on otettu juuri ennen lähtöä Standeasamtiin eli paikalliseen Maistraattiin, jossa siviilivihkiminen järjestettiin. Toisin kuin Suomessa, Saksassa kaikki vihkimiset tapahtuvat maistraatissa ja sen lisäksi on mahdollisuus mennä kirkossa naimisiin mikäli pariskunta niin toivoo. Vihkiseremonia on myös mahdollista räätälöidä parin näköiseksi. Me menimme melkoisen perinteisellä kaavalla, sillä emme voineet kutsua maistraattiin Felixin vanhempien lisäksi ketään muita, joten turha sitä on edes miettiä jousikvartetin tai muun vastaavan palkkaamista. Itse asiassa edes Felixin vanhemmat eivät olisi saaneet tulla paikalle, mutta koska asumme kaikki samassa talossa niin koronariski on niin minimaalinen, että vihkijä teki tilanteessamme poikkeuksen.

Vihkitilaisuus alkoi kello 11 paikallista aikaa. Meidät vihki Cornelia Anthes, joka oli valmistellut oikein kauniin puheen meille. Noin viikkoa aiemmin olimme lähettäneet hänelle sähköpostitse tietoa meistä parina: kuinka tapasimme, kauanko olemme olleet yhdessä sekä mitä piirteitä arvostamme erityisesti toinen toisissamme ja näiden tietojen perusteella hän oli räätälöinyt puheen meitä varten.

Rouva Anthes istui pleksilasin takana toisella puolella suurta pöytää. Istuimme Felixin kanssa häntä vastapäätä ja takanamme ensimmäisellä penkkirivillä Felixin vanhemmat, Martina ja Peter. Saimme kaikki olla seremonian ajan ilman maskeja, sillä riittävästä etäisyydestä ja ilmanvaihdosta pidettiin huolta. Tullessa ja lähtiessä maskit piti laittaa kasvoille.

Itse seremonia kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen maistraatin nainen pyysi meitä allekirjoittamaan vihkitodistukset. Tässä vaiheessa Felix alkoi kaivaa sormuksia ja kysyi, että entä nämä? Onneksi kysyi, sillä sormusten vaihtaminen oli unohtunut vihkiseremoniasta kokonaan. Niinpä omatoimisesti vaihdoimme sormukset, allekirjoitimme dokumentit ja sinetöimme uuden liittomme suudelmalla ja lopuksi meidät julistettiin vihkipariksi.

Seremonian jälkeen rouva Anthes lupautui ottamaan muutaman kuvan meistä ja valtaisasta hääseuruestamme, mutta ei rohkaistunut itse mukaan yhteenkään kuvaan.

Kotona meitä odotti suuri yllätys: Felixin sisarukset olivat käyneet seremoniamme aikana koristelemassa Martinan ja Peterin olohuoneen hääjuhlaan sopivaksi. Huone oli täynnä sydämen muotoisia heliumpalloja, verhojen rajasta roikkui “just married” -kyltti ja taustalla soi Felixin veljen, Christophin, kokoama Spotify soittolista.

Johanna, Felixin sisko, oli leiponut meille vadelmakakun ja tilannut sen päälle Mr & Mrs Bert -kyltin. Myös tämä oli meille totaalinen yllätys! Valitettavasti rajoitusten takia he eivät voineet jäädä juhlimaan kanssamme, mutta soitimme heille välittömästi kotiin päästyämme ja kiittelimme lähes sanattomina.

Kakun lisäksi pöydälle oli jätetty muutama pullo alkoholillista ja yksi alkoholiton kuohuviini, joissa kaikissa oli nimillämme varustetut etiketit. Huomatkaa erityisesti kuinka hyvältä hääpäivämme päiväys näyttää! Se on palindromi. Sillä ei ole väliä kirjoittaako sen muotoon 12.2.21 vai 12.02.2021, se toimii aivan yhtä hyvin molemmissa muodoissa.

Olisimme halunneet mennä ravintolaan juhlimaan uutta liittoa, mutta ravintoloiden ollessa kiinni päätimme tilata juhlavat annokset paikalllisesta ravintolasta. Söimme riistalautasen, jossa oli villisikaa ja hirven lihaa, puolukkahilloa, salaattia sekä Knödeleitä, jotka ovat kuin perunan ja pastan sekoitusta. Iso, hieman jauhoinen pallo jota Saksassa syödään usein lisukkeena lihankastikkeen kera.

Illasta otimme etäyhteyden perheeseeni ja myös Martina ja Peter osallistuivat puheluun. Äiti, Mika ja Sami olivat varanneet huoneen Kangasalla sijaitsevasta afganistanilaisesta ravintolasta ja Niko liittyi mukaan Jyväskylästä käsin. Marianne oli töissä, joten järjestimme vastaavan videopuhelun hänen, isäni Markun ja hänen vaimonsa Emman kanssa seuraavana maanantaina.

Mielestämme videopuhelu oli varsin onnistunut ja oli ihanaa pystyä juhlistamaan häitä myös oman perheen kanssa, vaikka fyysinen läsnäolo ei ollutkaan mahdollista.

Viikon päästä, lauantaina 20.2.2021, kutsuimme viimeinkin Felixin sisarukset sekä heidän kumppaninsa luoksemme juhlimaan. Ennen kokoontumista kaikki olivat käyneet koronatestissä välttääksemme ikävät yllätykset. Peter valmisti suolattua uunilihaa, Felix ja minä valmistimme valkosipulikermaperunoita ja uunivihanneksia sekä sipuli-punajuurikastiketta lihalle. Tilasimme kakun leipomosta. Se oli erittäin kaunis, mutta on pakko sanoa Johannan eduksi että hänen leipomansa kakku oli huomattavasti maukkaampi.

Illasta laitoimme pöydän vielä kertaalleen koreaksi ja tarjosimme tapas-tyyppisesti juustoja, oliiveja, savustettua kalaa, kinkkua, kasvislevitteitä ja erilaisia suolaisia keksejä, patonkia ja paljon muuta. Illan hitiksi nousi yllättävä herkku: Finncrips Sour cream and onion -sipsit, jotka ovat kolmion muotoisia Suomessa valmistettuja ruissipsejä. Nämä sipsit ovat tulleet täkäläisille markkinoille vasta tänä keväänä. Tätä ennen Finncrispiltä on ainoastaan ollut tarjolla perinteisiä hapankorppuja, joita olen ilolla ahminut ruisleivät puutteeseen.

Toiveissamme olisi pystyä järjestämään yhdistetty hää-kastejuhla kesäkuussa 2021, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä se ei tule onnistumaan. Plan B on järjestää hääjuhlat myöhemmin, mahdollisesti kesällä 2022, ja järjestää vauvan ristiäiset pienimuotoisesti Saksassa muutaman kuukauden vauvan syntymän jälkeen. Tästä kuulette myöhemmin lisää!